Kauniita esineitä löytyy yllättävistä paikosta. Jälkikasvun Eno- Elmeri harrastaa moottoripyöriä. Itse kyllä olen joskus kyydissä ollut sujuvasti mutta arvostan Suomen ihanissa keleissä autoa enemmän. Sitä en kiellä, moottoripyörä on kaunis. Olenkin miettinyt tuon pyörän muotoja tulevaan näyttelyyn, seinävaatteeseen. Kovan esineen kiiltävyys pehmeälle kankaalle. Kehoitankin kaikkia katselemaan ympärilleen, mistä kaikista asioista löytyy silmää miellyttävää arjen estetiikkaa. Joskus tehdashalli tai betoniaita on se mieleenpainuva päivän pelastaja. Tässä tätä tätiä säväyttää pakoputki, tulkitaanpa asiaa sitten miten vain. Väri ja kromi, niiden tasapaino.
5 kommenttia:
Linjakas menopeli tosiaan. Kiiltävän kromin kirkas kova linjakkuus on jotenkin seesteistä, musta metalli tuo mieleen nahan pehmeyden, johtuuko istuimen pehmeästä notkelmasta.
No, kuule samanlainen peli on meillä! Täytyy myöntää, että jotain kiehtovaa siinä on, vaikken koskaan ole ollutkaan mikään moottoripyörä-ihminen. Enkä ole siis edelleenkään! Pestynä ja kiiltävänä on kaunis esine.
Esteetikko minussa nauttii autojen, erityisesti klassikkoautiojen ja moottoripyörien muodoista. Muotoiluun on pistetty aivan mahdottomasti aikaa ja rahaa.. Jos saisin valita Jaguar kehräisi meillä uutena ja vanhana versiona. Tosin tämä syrjä tie pitäisi pitää hivenen toisessa kunnossa..
Hei!
Kiva, että olet palannut. Mikä vie ajan- postauksesi kuulosti kovin tutulta. Sellaista se elämä on. Voi kun vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti....
Magi
minusta on mukava kirjoittaa ja lukea tuttuja blogeja, tunteja saisi vain olla vuorokaudessa lisää.. Huomasin sinunkin ajan käytön haasteet, työn iloa. Mukavaa kun käytte kaikki minua täällä tapaamassa.
Lähetä kommentti