lauantai 26. huhtikuuta 2008
Aurinko paistaa
Koko aamun kuljin tavaran hankinta matkalla ja en ehtinyt nauttia päivästä. Silmäkulmasta huomasin kyllä ihanan auringon paisteen. Kotiin päästyäni oli sitten pakko kiertää kaikki kukkapenkit ja tarkistaa maasta nousseet kasvit. Haravankin etsin käteeni, kuopsuttelin penkkejä ja tein löytöjä. Ihanaa kun kevät voittaa ja kesä tulee. Pionin silmut olivat pullistuneet entisestään, lumikellot valloittaneet koivujen välit. Minua ei ahdistanut edes esiteinin jatkuva ratkutus ja keskimmäisen sekä pikku ukon nahistelu. Kevät on ihmeellistä aikaa.... Pellava kankaat on pesty kertaalleen. Värjään huomenna kankaat ja vaatteeksi ne muuttuvat maanantaiksi. Tilaustyön jälkeen keskityn maalaamaan pikkutauluja ja muutamaa tilattua ylioppilaslahjaa. Pihatyöt katkaisevat mukavasti värjäilyä. Se etteivät aikataulut rytmitä päivää saa minut tuntemaan etten tee mitään. Olen hyvä harrastamaan itsepetosta, se pitää stressin poissa kummasti. Voisi kai verrata lumelääkkeeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
nyt on monella pihalla samat ihanat kevätpuuhat, rentouttavaa kevätpuuhastelua ei voita mikään
On ihana katsella muidenkin blogeja kevät aiheissaan. Hämmästyttävää on myös kevään tulon eri aikaisuus, suomi on pitkä maa.
Voi, olisipa mullakin noin, että rytmittömyys saisi stressin pois! Mulla päinvastoin tunne siitä etten tee mitään saa aikaan järjettömän syyllisyyden tunteen: olen laiska haahuilija joka ei tee mitään kunnollista jne. =/
Hei Marina
Talveni ovat minuuttipeliä joten lomalta tuntuu jos teen työhuoneella tai kotona värjäilyjä. Minusta tuntuu, että juuri ne tunnolliset potee moisia syyllisyyden tuntoja. Uskon, että kun katselet ympärillesi huomaat tehneesi vaikka mitä.
Joo, olen kyllä ylitunnollinen! Olisipa niin ihanaa ja helppoa olla vähän semmoinen hälläväliä-tyyppi. Hyvinhän semmoisilla kuitenkin elämä hoituu!
Lähetä kommentti