Kaikki tavarat ulos

Rouva on viettänyt ihanan kesäpäivää sisällä. Kaikki olohuoneen tavarat on kuljetettu ulos, ziljoona omistamaani kirjaa on tomutettu ja lattiat pesty. Olen poikki, selkä on jäykkä ja silmiä kirvelee mutta mieli on hyvä. Rakastan kirjahyllyäni, ei mitään hienostelua vain valkoinen perushylly täynnä kirjoja. Niitä kirjoja rakastan vain vähän vähemmän kuin Ukko kultaa ja pentuja, vain vähän. Olipa auringon paiste tai sadesää voin käpertyä tuoliin ja matkata minne vain. Lapsuudesta asti olen lukenut ja paljon, huolimatta kiireestä luen joka viikko uuden kirjan. Nyt siivouksen ja remontin loppua odottaa Tuhat loistavaa aurinkoa, Khaled Hosseinin kehuttu kirja. Murha kirjat, dekkarit ovat suosikkejani, Ukko kulta joskus hirvittelee luku tottumuksiani, verenhimoisia kuulemma.

Asettelin pesun jälkeen, keittiön ikkunan väliin vanhoja lasipulloja. Siellä ne ovat kauniita koristeita ja eivät pölyynny, ehjänäkin säilyvät.

Täysi kaaos

Kaikki huonekalut, joita ei ole raahattu ulos pressutalliin, on työnnetty keskelle lattiaa.Täydesssä sekasorrossa olemme saaneet maalausurakan valmiiksi. Listojen kiinnittäminen on seuraava vaihe. Huomenna aloitan aamulla ikkunoiden pesulla. Kun lattiat on pesty, alan raahata huonekaluja sisään ja paikoilleen. Suurin osa ajasta menee varmasti kirjahyllyn sisällön tyhjentämisessä sekä hyllyn siirrossa. Pitäähän jonkun myös laittaa kirjat takaisin hyllyyn. Yritän myös laittaa turhia tavaroita kiertoon. Pihakirppis olisi hyvä idea mutta en kerta kaikkiaan repeä sellaisen järjestelyyn.

Eilen minulle soitti ihminen, johon meinasin hermostua. Mietin puhelun jälkeen miksi hänen ihan vilpittömät kommenttinsa ottivat otsaluuhun. Käsityöläisyys on monimutkainen ammatti. Tuotteiden valmistus on osa ammattia mutta sen lisäksi teen vaikka mitä. Meillä on seuraavana viikonloppuna myynti tapahtuma, järjestetty kaupungin pyynnöstä. Syy miksi tapahtuma on se, että pienelle paikkakunnalle saapuu pari sataa ulkomaista vierasta. Heille halutaan tarjota paikallisia matkamuistoja. Kaikki tuo on ok, minulle on eduksi olla järjestämässä tapahtumaa. Nyt tulee se mutta, minulta pyydettiin pientä esitettä tapahtumasta, vain yksi a4. Pyyntö ei ole iso mutta minun pitäisi tehdä työ kahdeksan muun puolesta. Hyvää mainosta ja tasapuolista ei pykäistä yhdessä illassa, lisäksi olin toimittanut kaikkien puolesta tiedot joilla ko. ihmisen piti tehdä esite. Olen lähdössä ensi viikolla kahdeksi päiväksi matkoille, valmistelen omaa näyttelyä, näyttelyn markkinointia, minulla on kesätapahtuman valmistelu. Yksinkertainen pyyntö oli viimeinen oljenkorsi, minua harmitti. Tyyli oli, äkkiähän sinä sen teet. Kaiken kruunasi se, että kun kerroin etten näin lyhyellä varoitusajalla millään ehdi.Sen jälkeen ihminen puhelimessa kysyi miksi pidän kesänäyttelyn toisella paikkakunnalla enkä omalla. Yksinkertainen vastaus, minua pyydettiin sinne. Joskus tuntuu, että tietty etäisyys on ihan hyvästä. Harmittamiseen on varmaan se syynä, että ellei perusta tavarataloa tai teollisuusyritystä, puuhailee. Vanhojen teollisuupaikkakuntien rakenne ei muutu hetkessä.

En valita

Tarha varjohiipan lehdet ovat upeita, luonnon omaa pitsiä.

Olen aamun palaverin ja puheluiden jälkeen yrittänyt keskittyä maalaamiseen. Kankaita ei ole syntynyt. Maalia ovat saaneet seinät, valkoisen rinnalle olen sutinut harmaata. Eteiseen tuli rajattu alue ja takan muuri muuttui tummemmaksi. Mietin vielä rajattua plokkia esim. keittiön ikkunan ylle. Saas nähdä. Huomenna rokkuu sähkömies johdoissa ja listoja kiinnitellään. Viikonlopuksi yritetään saada valmista, valokuviakin voi olla luvassa.

En valita, meillä on varjossa 22 astetta lämmintä ja huomenna on luvattu lämpimämpää. Positiivisia asioita on se, että maali kuivuu ennätys ajassa. Hiellä voisi kyllä täyttää uima-altaan.

Soittelin aamulla muutaman puhelun ja ehdottomasti paras koskaan kuulemani puhelimeen vastaus tuli vastaan. Puhelimesta kuului, Metsäkulman menninkäinen kuusenkerkkiä keräämässä. Menninkäinen ei voinut puhua ennen kuin oli laskeutunut tikkailta alas. Koskaan ei voi tietää mikä asia pelastaa viikon.

Äiti, katso meilläkin on kukkia

Pikku ukko oli aivan haltioissaan postin haku matkalla. Kävelimme käsikädessä pellon ohitse vievää hiekkatietä. Todisteeksi, että meilläkin jo jotkut kukat kukkivat, ajattelin laittaa kuvan, joka kertoo enemmän kuin sanat. Poika oli aivan ekstaasissa ihanasta kukkapellosta. Arvaattekin varmaan, että äiti kiroili mielessään kesantopeltoa. Nuo ihanat kukat kun ehtivät siementämään, ei voikukkarauta riitä aseeksi, tarvitaan pommi.

Eilinen pistäytyminen näyttelyaikataulua sopimassa lisäsi kiireitä. Mainonta ja tiedotus alkaa välittömästi. Pienen käsityöläisen kun pitää hoitaa myös ne. Avajaisien suunnittelu ja näyttelyn rakentaminen on mielessä koko ajan vaikka tekisi muutakin. Oikein ihanaa puuhaa mutta myös energiaa vievää. Itse ajattelen noita asioita jatkuvasti ja se tuntuu välillä hajamielisyytenä. Lapsien iltapuuhien ohjaus voi välillä venyä, kun äiti tuijottaa seinää ja näkee mielessään jonkin seinävaatteen ripustuksen.Itselläni on vielä tapahtumasuunnittelu tämän näyttelyhässäkän lisäksi. No, asia kerrallaan tai vähän päällekäin.

Eilen illalla luin käsityökirjaa paperimassoista. Yksi tekniikka, jota en vielä ole kokeillut, löytyi. Ulkona kesällä voisi kokeilla paperipitsin tekoa. Pitsiä voisi yhdistää uniikki seinävaatteeseen tai johonkin työhön, jonka ei tarvitse olla kulutusta kestävä. Tekniikka itsessään ei ole niin maata mullistava, jos on tehnyt itse paperia. Erilaisia narun ja langan pätkiä kastellaan paperimassa seoksessa ja asetellaan limittäin sileälle alustalle. Kuivaa ja vahvista PVA-liimalla.

Inspiraation metsästys

Ystäväni kävi Kiinassa, vuosi sitten keväällä. Hän toi sieltä postikortti kokoelman. Mallitöitä miettiessäni huomasin kortit. Kiina sarjaa taidamme posliininmaalauksessa käyttää ideoinnin pohjana. En halua koskaan jäljentää suoraan mitään posliinille. Jo toisen tekijän tekijänoikeudet sen estävät. Kortti sarja on kuitenkin oiva lähtökohta. Kuvat eteerisistä naisista kun voi melkein nähdä ison maljakon pintaan piirrettynä. Kirsikankukat tietysti taustalla.

Heräsin aamulla ukkosen jyrinää, kovin kaukana se kuului mutta saimme oikein mukavan sade kuuron. Olen huomannut ukkosen tulevan kohdalle useammin niinä kesinä, joina se ensimmäisestä kerrasta asti nousee kohdalle heti. Saas nähdä miten tänä kesänä käy.

Iltapäivällä ajelen keraamikko ystäväni kanssa tapaamiseen. Onneksi meillä on aikaa rauhassa ajella. Reitti jota käytämme on todella kaunis, paljon metsiä ja järvien rantaviivaa. Kauneinta järvisuomea.

 

Missä on se lepopäivän rauha ?

Juhlat on juhlittu. Oli mukava tavata sukulaisia ja ystäviä. Lakitettavakin tuntui onnelliselta. Kevätjuhlat sujuivat eilen suvivirren sävelin. Poikaset kirmasivat kesälaitumille ja todistuksetkin olivat tarkastelun kestävät.

Tänään on sitten kolme tuntia ollut toista kymmentä poikaa juoksemassa ympäri tonttia. Äidin tehtävä oli kantaa pöytään tarpeeksi herkkua, eli poikain kielellä mässyä. Isä oli jalkapallo tuomarina ja tarkkaili muutenkin aktiviteettien aikana menoa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riitti. Metelitaso ylitti kyllä kaikki työsuojelumääräykset mutta maailmaanhan ääntä mahtuu, onneksi asumme syrjässä. Selvisimme ilman suurempia vammoja ja ongelmia. Vain yksi mustasilmä ja minulle haava sormeen. Suihkuun ja sänkyyn tämä sakki.

Ensi viikko on haastava vanhemmille, kolme poikaa kotona koko ajan. Itselläni on suunnittelu visiitti maanantaina. Myyntinäyttelyn asiat sovitaan ja näyttelyn rakennus on noin kahden viikon päästä. Keskiviikkona on aamupalaveri Rautakenkä ja pumpulipaita tapahtuman tiimoilta. Kankaan värjäyspatoja pitäisi viritellä ahkeraan. Huomattavasti leppoisampi tunnelma on kuitenkin kaikessa työssä, verraten talveen.

Jottei aivan liikaa luppoaikaa olisi. Sisäkaton maalaus on valmis ja seinien kimppuun pitäisi käydä. Viikko aikaa Esikoisen sukulaisille järjestettäviin synttäreihin.