Pöllön touhua

Koko viikko on ollut melkoista vilskettä. Ensi viikko on jos mahdollista kiireisempi. Omat työt ja palaverit on mahdutettu viikkoon minuuttiaikataululla. Flunssa pukkaa päälle. Nukuin kuitenkin eilisen koiranäyttelypäivän päälle, viime yönä, hyvin. Vähän myöhemmin nautittu aamukahvi ja nyt ehdin vielä päivittää blogiakin. Tieto siitä, että tämä meno ei ole pysyvää, auttaa myös jäsentämään tulevaa.

Meillä riehuu koulukärhämä taas. Vasta saimme kolme yläkoulua säilymään ja taas kunta aloitti väännön. Olenkin miettinyt useasti viime aikoina, onko turkoosi talo oikea paikka meidän perheelle. Paikkakunta joka ei kunnioita asukkaitaan pitämällä valtuuston päätöksiä voimassa, asettaa lasten ja vanhusten edun edelle hallinnolliset kuviot, ei ole paikkakunta jossa haluaisin asua. Nyt on ilmassa pohdintaa siitä onko helpompi yrittää vaikuttaa niin, että tämä kunta muuttuu vai onko jossain sellainen kunta jossa kuntalaisia kuullaan. Kiirettä tämä ainakin lisää.

Kiire, kiiiiire....

Juoksen pää kolmantena jalkana. Unohdan jotain aina. Vastaan puhelimeen ja sähköposteihin yhtäaikaa. En ehdi blogata. Oliko loman suunnittelu jokin merkki ympäristölle? Kalenterini ei ole ikinä ollut näin täynnä. Selkää vaivaa noidannuoli. Muksut kiukuttelee. Koira uhoaa teineyttä. Olohuone siivotaan lastomalla hiekat kasaan. Ukko kulta on ruokavastaava. Joo, on minulla kivaa ja tiedän kärsiväni stressioireista. Vauhtia saa vakaista kotioloista ja mahtavista ihmisistä joita tapaa. Eikä tämä loputtomiin kestä, vain muutaman viikon:)

Haahuilua ja maalailua

Olen haahuillut viime päivät. Olen muka tehnyt kaikkea koko ajan ja oiken mitään ei synny. Lintu innostuksestani olen ollut iloinen.

Olin viime viikonlopun tiukan opettajan opissa. Haimme mallisuunnitteluun uutta potkua. Meillä oli kalastajalankaa noin metrin pätkä. Pudotimme langan paperille ja teippasimme langan paperiin kiinni. Sen jälkeen langan ääriviivat paperiin kynällä.

Valmistimme minisabluunan leikkaamalla pahviin aukon. Aukko oli sen esineen mallinen, jonka aioimme maalata. Minä löysin jostain kumman syystä linnun ja lehdet. Ne siirsin lautaseen. Maljakossa on täsmälleen sama kuvio mutta lehtien seurana on nyt linnunpyrstö.

Ideana oli tehdä mahdollisimman paljon samaan polttoon, joten teippailua ja kuivattelua työ vaati. Minulta puuttuu lautasesta vielä kahden lehden viimeistely sekä silmän ja nokan viimeistely. Maljakossa viimeistelyä kaipaavat lehdet ja pyrstöstä puuttuu lisäväri yläosasta

Mallista pidin itse niin paljon, että aion käyttää sitä pisankamunissakin. Tässä työssä on nyt vältetty se posliinimaalauksen perisynti, kopioiminen. Malli on taatusti itse suunniteltu, lankaa heiluttamalla.

Tuon maalaamisen lisäksi olen tehnyt lasimosaiikki kynttilälyhdyn. Kyllä, käytin samaa ideaa kuin posliinille. Olen käynyt paikallislehdessä haastattelussa kertomassa viheraluiden vanhempien halusta säilyttää kylä- ja lähikoulut. Olen ollut koiran kanssa lenkillä metsässä ja huomioinut muutenkin Ikeä oikein runsaasti. Olen suunnitellut messuosastoa Tampereelle. Olen kuunnellut yrittäjäystävien huolia. Olen kirjoittanut ystäväni kanssa päättäjille sähköpostia koulujutuista. Olen leiponut pojille sämpylöitä. Olen valmistellut ensi viikon tunteja. Siinähän tuollainen kymmenen päivän pikapäivitys.

Huomenna ajelen rauhassa Ilmajoelle rakkaan lapsuudenystäväni luo. Kummipoika saa kyydin kotiinsa mummolasta. Odotan innolla juttutuokiota. Lauantaina pitäisi siivota ja leipoa. Aion kokeilla vanhoja alumiinisia kakkuvuokia, joita olen hamstrannut kirppareilta. Makean tarjoilun kun ajattelin hoitaa erillaisilla kuivakakuilla. Sunnuntaina on Pikku Ukon sukusynttärit.

Pampuloita

Lankesin lankakaupassa. Kai niitä on tietysti pahempiakin paheita. Silkkivillassa oli ihanaa Katia pampulalankaa, josta teen samettisen huivin talveksi. Tietysti väri oli se, mikä sai minut "lankaan". Valitettavasti kuvassa eivät värit kunnolla toistu mutta uskokaa, väri on mahtava.

Kiersin myös kirpparin ja hämmästytin itseni. Syksy kai viirasi minut ostamaan kukkaiset tyynynpäälliset. Olen vähän heikkoina tikattuun puuvillaan, varsinkin jos se on pesty pehmeäksi. Joten ehkäpä materiaali selittää tämän lankeamisen.

Päivällä käymme mummolassa, edellisestä kerrasta on luvattoman kauan. Iltapäivällä teen sämpylöitä. Niin, stressi oli harvinaisen kova, liennytys jatkuu toista päivää. Ensi viikko vielä ja sitten syysloma. Minulla loma tarkoittaa toisia töitä kuin opetusta. Seuraavan viikonlopunkin olen itse maalausopissa. Toisaalta on mukava kun syysloma viikolla ei tarvitse ihan niin vahdata kelloa. Omat työt kun voi hoitaa vaikka hyvin aikaisin aamulla tai iltamyöhällä.

Mikään ei huvita

Tiedättekö tunteen kun mikään ei huvita. Maailma ei tunnu kovin mukavalta paikalta. Kun joutuu miettimään onko aivan hakoteillä. Kun tuntuu, etteivät toiset ymmärrä, vaikka vääntää rautalangasta. Silloin voi vaikka leipoa mustikkapiirakkaa. Ajatukset saavat harhailla rauhassa.

Tiedättekö tunteen, että on aivan varmasti oikeassa jossain asiassa, eikä se kuitenkaan etene. Kun joutuu vaikuttamaan moneen ihmiseen, eikä ole aivan varma, meneekö viesti perille. Silloin voi leipoa puolukka-rahkapiirakkaa.

Tiedättekö tunteen kun tekisi mieli muuttaa paikkakuntaa ja olla paikassa, jossa ei kukaan tuntisi. Kun tekisi mieli olla näkymätön, koska on väsynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Tunteen, jonka takia haluaisi olla sivussa ja vailla mielipidettä, koska mielipiteesi on vastoin valtavirtaa. Silloin voi leipoa kaneli- sokerikierteitä.

Ja niin on leiponut ja ajatellut, ajatellut ja leiponut. Jossain siinä pullantuoksuisessa keittiössä on päätynyt tulokseen ettei voi olla sivussa, olla hiljaa. Jos on hiljaa, jos antaa asioiden vain olla, ei ole oma itsensä. Koska kertakaikkiaan on ihminen, joka ei mene siitä mistä aita on matalin. Koska kaiken kaikkiaan on ihminen joka välittää. Suosittelen leipomista.

Ristiriitaisuus

Eilinen Keskimmäisen onnettomuus sai tunteet pintaan. Tänään selvisi myös, että solisluu on murtumisen sijaan katkennut oikein kunnolla. Minulla on sellainen olo, että minun pitäisi olla kotona ja kuitenkin työt on hoidettava. Meillä myös Ukko Kulta on aina hoitanut poikia tasavertaisena, joten tiedän poikaa hoidettavan hyvin. Ikiaikainen äitien huono omatunto silti nostaa päätään. Tiedän sen olevan turhaan mutta silti haluaisin laittaa pojan pumpuliin ja paijata koko ajan.

Tänään töissä kokeilimme lasikuidun sulattamista posliiniin. Lasikuitu vaatii tärpättiliukoisen öljyn ja kovan lämpötilan sulaakseen. Mukavaa on avata uuni seuraavan kerran, kokeilut ovat kivoja. Muutenkin tuo ryhmä on innokas kokeilemaan uutta. Opettajaa se inspiroi aina, oppii itsekin.

Vähän vipinää

Kiireisen viikon alku muuttui vielä kiireisemmäksi. Keskimmäinen kaatui pyörällä. Upeaa oli se, että hänellä oli kypärä päässään. Huonompi juttu oli se, että häneltä murtui solisluu. Äitiä itketti, särkylääke tokkurainen pentu. Muksu oli vähän ylpeä ensimmäisestä murtumastaan. Liikasta vapautus ja kauhujutut kavereille kerrottavaksi, pienen pojan optimismiä tapahtuneen jälkeen. Mutta kyllä minua silti vähän säälitti.

Metsä

Viikko oli vaativa, lievästi ilmaistuna. Eikä tuo tuleva viikko sen helpommalta vaikuta.

Eilinen oli mukavaa vaihtelua. Sulatin vinyylilevyn kuumailmapuhaltimella kulhoksi. Kokeilin kuvansiirtoa kankaalle lakan avulla. Testasin miten muovipusseista ja karkkipapereista saa kankaanomaista materiaalia silittämällä ja sulattamalla. Kivaa puuhaa kivassa seurassa.

Tänään ravistin viikon väsymyksen harteiltani metsässä. Koiran kanssa 1,5 tuntia metsässä, sai minut tuntemaan itseni uudesti syntyneeksi. Väsymys valui metsäpolulle kuin vesi. Puron reunassa pelleilevä koira sai minut nauramaan ääneen. Tuntui kuin naurun mukana olisin saanut uutta voimaa. Huominen ei tunnu nyt niin ylivoimaiselta. Jokaisella pitäisi olla oma huolieläin. Minulla on musta, pehmeä ja iloinen Ike.

Kukkia kirpparilta

Kiertelin viikolla paikkakunnan kirppareita. Törmäsin liiviin, jota en voinut ohittaa. Mukaan lähti Unkarissa valmistettu pojan liivi. Todella huolella valmistettu ja aivan pitämätön. Vuoren hierogyfejä tarkasteltuani minulle selvisi valmistusvuosi 1950. Minua huvitti sattuma, katselin Unkarissa kirpputorilla vanhoja tekstiilejä. "Antiikilla "oli sellainen hinta, etten sieltä tuonut kirjottuja liivejä. Kotipaikkakunnan kirpputorilta liivi lähti 50 sentillä, kai tuo oli meille sitten "tulossa".

Myyntipäivä takana, jaksamisreppu tyhjä. Sauna piristi sen verran, että jaksoin raahautua koneelle. Kohta kaivan hyvän kirjan ja kommin sänkyyn. Huomenna on se kiva päivä, pääsee ekojuttuja opettelemaan. Karkkipapereiden ja muovipussien lisäksi pitää etsiä valokuvia ja vinyylilevy, jotain mainintaa oli vahvasivuisista lehdistäkin. Nyt, jänskittää mitä siellä noista syntyy. Mukavaa syysviikonloppua kaikille. Ladatkaahan akkuja kaiken kivan tekemisellä.

Tilannekatsaus

Sää on ollut tänään mitä upein, aurinkoinen ja kuiva. Puimakoneet ovat jyristäneet pelloilla ja traktorit hiekkateillä. Kirkas ilma enteilee hallaa. Kohta on tehtävä viimeiset syysistutukset. Alkaa takkatulien aika. Sunnuntaina kaivan kaikki pihalyhdyt esiin ja asettelen ne paikoilleen. Päivä on lyhyempi kuin yö.

Hain ystävältä huomisiin myyjäisiin tavarat. Tuuraan huomenna häntä ja hän minua lauantaina. Näin me käsityöläiset järjestämme aikamme, auttamalla toisia. Lauantaina minä menen kouluttautumaan, ekoilemme. Käsky kävi tekstiviestitse, karkkipapereita ja muovikasseja mukaan. Sunnuntaina kuulette mitä hommattiin.

Inspiraation lähteitä

Olen selannut Maailman ihanin tyttö kirjaa, mielikuvitus on saanut siivet. Mielessäni on kuvia, jotka pitäisi siirtää kankaalle ja posliinille. Ohut vaneripohjakin houkuttelee puunsyineen. Nyt on esteenä se kuuluisa aika. Mutta niinhän sitä sanotaan, että jos oikein jotain haluaa, löytyy myös aikaa. Nyt täytyy todeta, että sitä tahtoa löytyy, se vain vaatii hiukan järjestelyä.

Keräilyä keittiön seinälle

Kesällä keittiön limenvihreä tehosteseinä alkoi näyttää tyhjältä. Samaan aikaan näin taitelija Outi Markkasen "sammakkokannu" työn. Vähän aikaa juteltuamme teimme vaihtokauppoja ja taulu sai uuden kodin. Kannu oli pari kuukautta yksin. Ehdin jo jutella Ukko Kullalle halustani kerätä keittiö-teemaan jotenkin liittyviä tauluja koko seinän täyteen. Sitten huomasin yhdessä kehystämössä ihanan jutun. Sammakko sai kaverin. "Yhteinen soppa" kuvaa monella tasolla tätä huusollia. Se kävi myös teemaan täydellisesti. Keräily jatkuu....

Muuttolintuja

Unkarin lämmöstä lensi Suomeen myös lintuja. Näitä ei pakkanen peloita. Pojat saivat omat, eri väreissä. Keittiöön ripustettiin kolmen linnun rypäs. Toin kolme vuotta sitten huopaliskot pojille ja nyt samalla tekijällä oli ihania lintuja.

Iloa ja väriä

Törmäsin toistamiseen iloiseen keramiikkaan Unkarissa. Lasitteet tuntuvat hehkuvan ja värit räiskyvät. Nämä laatat toin kermakon alle kahvipöytään. Joku muisto oli saatava mukaan enkä uskaltanut ostaa isoja kannuja tai liemikulhoja, rikkimenemisen pelossa. Nyt harmittaa vain se, etten ostanut kolmea enempää. Noista olisi saanut upeat keittiö taulut jos niitä olisi vielä muutama lisää. Valkoinen 15 kertaa 15 olisi saanut kaivattua potkua.

Huomasin muuten, että kun olen ollut väsyneempi, olen käyttänyt kohtuullisen maltillisia värejä. Ruskeaa ja murrettua vihreää, jota on piristetty pienillä ilonpilkahduksilla esim. helmillä. Kaappini pursuaa kuitenkin värikkäitä vaatteita. Nyt täytyy kaivaa kaikki purppurat, kirsikat, punaiset ja oranssit esiin. Pimeää vastaan.

Tuleva viikko on taas jonkinmoinen voimainkoitos, kaikki värit ja vitamiinit tarvitaan. Tänään illalla opetus, samoin huomenna päivällä ja illalla. Keskiviikkona opetus sekä torstaina kaksi. Perjantaina kauppakeskuksen käytäväbasaari. Lauantaina olisi kaksi juttua päällekkäin. Sunnuntaina yksi meno. Kaikissa väleissä tuotteita kehiin ja kangasta väriin. Joten minulla riittää täksi viikoksi kivaa, vaikka vähän jaettavaksi. Voimaannuttavaa viikkoa kaikille.

Metsäneläimet

Nämä metsänasukit toin Unkarista. Puiset palapelit olivat niin ihania, että ostin ne kotia koristamaan. Värit ovat todella onnistuneet.

Suomen eläimiä tapasimme illalla metsässä koiraa ulkoiluttaessa. Hirvet ja hirvikärpäset osuivat samaan paikkaan. Onneksi koira oli jo autossa, hirven ilmestyessä hämärästä eteemme. Hirvikärpäsiä sitten kaivoimmekin joka kolosta metsässä, kotimatkalla ja kotona. Pikku Ukko totesi hämähäkkien tehneen pesän hiuksiin, niin monta ötökkää löytyi vaaleitten pitkien hiusten seasta. Pienen kesäpukuisen lumikon onnistuin bongaamaan kannon kolosta, joten tunti jaloittelua oli täydellinen elämys. Pojat rupesivat hämärässä näkemään hirviä vähän siellä sun täällä. Mietinkin miten he saavat ainutlaatuisen tilaisuuden nauttia maalla asumisesta. Herkkutatteja ja haapasieniä oli mukavasti, puolukoitakin olisi saanut vaikka kuinka paljon jos olisi ollut marjastamassa. Nyt keskityimme elukoihin, omaan ja metsän.

Maailman ihanin kirja

En pysty saamaan tarpeeksi Miina Savolaisen kirjan katselusta. Maailman kaunein tyttö on upea taidekirja. Kirja, jolla on myös sosiaalisia ulottuvuuksia sekä valtava merkitys naiseksi kasvaville tytöille. Keski-ikäiselle naiselle se nostaa vedet silmiin, maailman kovuus ja toisen ihmisen hyväksikäyttö on niin kaukana näistä kuvista. Oma naiseksi kasvamisen taival tulee käytyä läpi tätä kirjaa katsellessa.

Kirjan kauneus ja herkkyys saavat ajatukset lentämään. Mielikuvitus vie mennessään ja kaikki tytöt tuntuvat prinsessoilta.

Kuvat vievät mennessään toiseen aikaan ja paikkaan

Haluaisin antaa jokaiselle lapselle tuollaisen hetken, ehdottoman kauniina olon tunteen.

Ostin kirjan itselleni hetken mielijohteesta, kirjan kauneuden takia. Nyt haluan antaa kirjan jokaiselle naiseksi kasvavalle kummitytölleni. Haluan antaa kirjan pikkusiskolleni. Kirjan avulla haluan sanoa; Katsokaa kuinka kauniita ja arvokkaita te kaikki olette.

Huopapallojen vallassa

Todella pitkä helmet, huopapallot koristeltu siemenhelmin.

Pikkupampulat, useassa kerroksessa pienempiä huopahelmiä.

Pampulakäsilaukku, koottu hillittomästä määrästä huopahelmiä. Laukkuun sopii pankkikortti, puhelin ja huulipuna. Hienosteluun.

Huopapallo, käsilaukun etuläpän koristeena.

Unkarista tarttui mukaan huopapalloja, taidan olla noihin hivenen heikkona.

Jaa, mitkä kuvat ?

Valokuvaamaan pitäisi ehtiä. Kuvia tarvitsisin moneen paikkaan, aika vain ei riitä.

Viikko on aherrettu ja uusi edessä. Pikku Ukolla kuume, Ukko Kulta illassa, minä töissä joka ilta ja kaksi vanhinta vailla harkkakuljetuksia ja läksyvahteja. Onneksi on mummola.

Viikonlopun vietin maalaten maisemia opettajan opissa ja tavaten kollegoja. Se ei tietysti kotihommia juuri edistänyt, mutta ei auta, opettajankin pitää päivittää tietojaan. Sellainen joka luulee jo kaiken oppineensa, on hukassa.

Itselläni on joku roska toista päivää silmässä. Vetkuttelen vielä lääkärin pakeille menoa mutta kohta on pakko hakea apua. Sitä ennen aloitan tämän viikon suuntaamalla auton kolmenkymmenen kilometrin päähän kyläkoululle, tästä alkaa tämä viikko. Kaikille vauhdikasta syysviikkoa.

Tuulee ja satelee

Työviikko on alkanut vauhdikkaasti, kolme ryhmää on jo pidetty ja auto on kiitänyt pitkin kuntaa. Eilinen ilta oli tosi kiva. Oli kuin kotiinsa olisi mennyt, ryhmä on jo useammalta vuodelta tuttu. Ihmiset olivat myös innoissaan aloittamassa syksyn touhuja ja iloisia nähdessään vanhoja tuttuja.

Tänään on toinen tuttu ryhmä, ajattelin viedä lämpimäisiä. Lupasin nimittäin keväällä ohjeen Tuovin vehnäsille, joten on aika toteuttaa lupaus. Saavat tänään lämpimäiset ja ohjeen.

Huomenna on sitten vuorossa aamupäivällä ja illalla uudet ryhmät. Teemat ovat vuodenaikoja hyödyntävä askartelu,luonnon materiaalit sekä kierrätys,tuunaus ja sisustus. Oikein sormet syyhyävät odotusta.

Perjantai on "vapaapäivä" ja viikonlopuksi menen posliininmaalausopettajien ideapäiville saamaan lisäoppia itselleni. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että syksy on täällä. Sääkin tuntuu alleviivaavan tuota tunnetta.

Sieniä mä metsästän..

Täydellinen kostea sienisää. Ei hätää, kuvassa ei ole valkoinen kärpässieni, kuvan käsittelyn tulos vain. Mieleni halajaa metsään, vaeltamaan katse maassa ja kuuntelemaan hiljaisuutta.

Todellisuus vain vetää arkeen. Kastejuhla, leipominen, siivoaminen ja illalla vieraita. Papereiden täyttämistä huomiseksi ja auton pakkaamista työ kuntoon. Oloni on ihmeellinen, toisaalta odottava, toisaalta vähän epätoivoinen. Tiedän kuitenkin työn kannattelevan ja arjen vievän sellaisella vauhdilla ettei päivittelyyn jää aikaa. Hyvä niin. Mukavaa viikkoa kaikille, työn iloa.

Lomat on lomailtu, arki on edessä

Kuten yllä oleva kuva kertoo, majapaikkamme Unkarissa ei ollut aivan tavallinen hotelli. Linnavuorella sijaitseva majoituspaikka sijaitsi aivan Matiaksen kirkon takana. Kirkossa on upeat posliinilaatta katot. Luitte aivan oikein, posliinilaatat. Keltaista ja vihreää. Meillä on totuttu hivenen rauhallisimpiin sävyihin mutta arvokkaaseen rakennukseen tuo sopii. Muutenkin aukion arkkitehtuuri oli omaa luokkaansa. Majapaikan alakerrassa oli useita näyttelyitä. Tilassa oli myös juhlasali, jossa juhlittiin häitä siellä ollessamme. Suomalaiset häät ovat todella hiljaiset, jos vertaa unkarilaisiin. Meidän huoneemme olivat korkeudessaan omaa luokkaansa. Huonekorkeus oli varovaisesti arvioiden 4-5metriä.

Kävimme koko perhe metsäretkellä. Emme olleet vielä tänä kesänä "perämetässä" käyneet, joten kyseessä oli myös tarkastusmatka. Yksi tuulen kaato löytyi ja tulevaisuuden harvennettavaa. Paikka on perheretkelle luotu, kangasmetsää ja hiekkapohjainen luonnonpuro. Hiljaisuus oli ihanaa, pojatkin olivat lumoutuneita. Koiruus nautti juostessaan pitkin kangasta, välillä piti kahlata purossa. Pojat laittoivat puroon lehden, jonka kulkua seurasivat jonkun aikaa. Löysimme hiekkatieltä herkkutatteja, jotka paistettiin heti kotiin tultua. Kotona odottava kaalilaatikko sai tuoreet puolukat seurakseen. Muitakin sieniä löytyi, pakkaseen asti. Tärkeintä oli se, että mieli lepäsi. Maanantaina alkaa arki, aamulla posliinien haku ja illalla ensimmäiset tunnit. Nyt on oikea syksy.

Joskus on aika pysähtyä. Katsoa tarkkaan, vaikka vain puunoksaa, jossa jäkälä lepää.

Jos ympärilläsi on tilaa ja rauhaa, ei haittaa vaikka edelläsi tai takanasi juoksisi kolme poikaa ja koira. Voi vain tarkkailla hirven jälkiä, poimia sieniä ja katsella miten aurinko leikkii puiden rungoilla. Ehkäpä se on suomalaisuutta.

Kotiin paluu

Palasin viime viikon alussa kotiin. Unkarissa oli ihanaa. Ihania ihmisiä, paljon katsottavaa ja mahtavia ideoita. Lämpöäkin oli 35 astetta varjossa mutta kuka käski olla varjossa. Olen neljä laukkua rikkaampi. Huopahelmiä on joka lähtöön ja sammakkoprinssikin matkasi mukanani Suomeen. Pieniä huopalintuja tuli mukana useita, yksi kruunupäinen "varpunenkin". Laitan kuvia myöhemmin kun saan kuvattua kaikki tuliaiseni.
Viime tiistai ja keskiviikko menivät lapsia ja koiraa sekä Ukko Kultaa halaillessa sekä kioskin pidossa Esikoisen jalispeleissä. Loppuviikon palasin arkeen, tarkastin ensi talven tuntien pidon, soitin työpaikalle, haahuilin avaimia ja muuta mukavaa. Viikonloppu meni toipuessa matkasta, pääsin silloin vasta ensi kerran hengähtämään koko viikolla. Nyt lähden värjäämään kangasta messupöytien pöytäliinoihin, ystäväni on järjestänyt ompelun. Arki kutsuu.. Kirjoittelen vielä matkasta paremmin kun ehdin, nyt asiat myllertävät vain päässäni edestakaisin.

Matkalle

Pari viime päivää on ollut melkoista haipakkaa. Poikien kaverisynttärit on pidetty, yksitoista miehenalkua saa pahaa ääntä aikaiseksi. Lauantai meni leipoessa ja sunnuntaina juhlittiin suvun kanssa. Alkuviikko on mennyt töitä tehdessä ja nyt pakkaan. Unkari odottaa. Aikaisin huomenaamulla starttaan matkatovereiden kanssa kohti Budapestiä. Lämpöä on luvattu kolmisenkymmentä astetta ja menojalka vipattaa jo. Hyvää viikonloppua kaikille, palajan sorvin ääreen ensi viikon alussa.

Pesua ja puunausta

Huomiset kaverisynttärit laittavat siivouksen käyntiin. Yläkerrassa pojat siivoavat omaa tilaansa. Kerrankin ilman suurempaa tappelua.

Alakerta on äidin vastuulla. Ukko Kulta pelastautui töihin. Onneksi on ihania pesuaineita. Puhdistuskivi saa tiskialtaan loistamaan. Greipin tuoksuinen pesuneste taas on ihanan raikkaan tuoksuinen ja siivouskin tuntuu leikiltä. On se kumma miten kauniiksi kokemansa asiat saavat vähemmän mukavan asian tuntumaan hauskalta. Siivouksessakin.

Keskiviikko

Nyt tuntuu ihmeelliseltä. Kaikki kolme poikaa eskarissa ja koulussa 9-13. minulla on päivällä aikaa. No, kai tähänkin tottuu:)

Olen aamun katsellut matkasuunnitelmaa. Lähden toisten käsityöläisten kanssa Unkariin 20-24.8, tutustumaan sikäläisiin käsityötuotteisiin ja käsityöläisiin. Matkaohjelmaan kuuluu messu käynti isoille Budapestissä oleville käsityömessuille. Olin siellä kolme vuotta sitten syksyllä, joten on kiva lähteä nyt "tuttuun" paikkaan. Tietää hiukan mihin haluaa tutustua paremmin ja muistaa käytännön juttuja, jotka helpottavat matkaa. Kaupunki oli myös minulle jotenkin "mieleinen". Sopivan kokoinen ja kodikas.

Viime matkalta minulle tuli töihin monta ideaa, sitä toivon nytkin. Niinhän sitä sanotaan, matkailu avartaa.Ennen matkaa on kuitenkin edessä keskimmäisen ja esikoisen yhteiset sukulaissynttärit. Keskimmäisen kaverisynttärit ja pikkaisen muutakin puuhaa......

Arkipäivä

Muistan nämä leidit mummulani ruokailuhuoneen seinältä, nyt ne ovat minun kotini koristuksia.

Tämä päivä on lyhykäisyydessään tässä. Eskari ja koulu. Vaatekaupasta sisätossut ja housuja pojille. Kotiin. Hakemaan eskarilainen. Välipala ja ruuan valmistus. Vihkojen päällystys. Esikoisen vieminen kahteen peliin kuudenkymmenen kilometrin päähän. Odottamista ja kutomista. Kotiin ja iltapala. Poikien iltatoimet. Huomenna sama rumba, pienillä muutoksilla. Nyt alkoi syksy.

Töitä ja huvia

Automatkalla voi huvitella ja neuloa itselleen. Manos silkkivillalanka muuttuu rannekkeiksi. Lanka on niin ihanaa etten voi muuten kuvailla neulomista kuin, silkkaa nautintoa ja huvia.

Sininen villakangas taas on täyttä työtä. Avaimenperän prototyyppi on valmistumassa. Sinistä villaa, itse värjättyä nauhaa, kangasväriä, nappi ja ranskalaiset solmut. Viilausta riittää.

Lekottelua

Mukavat juhlat on juhlittu. Kummipoika oli niin iso poika ja silti niin liikkuttavan nuori juhlissaan. Ukko Kulta kommentoi rippilapsia sanalla, murea. Lihavat Leidit olivat kommentoineet partiopoikia tuolla sanalla joskus ohjelmassaan. Sana oli kyllä jotenkin kuvaava nytkin:) Automatkan kuusisataa kilometriä ja kuumuus 26 astetta veti kyllä mehut meistä, että tämä päivä lekotellaan.

Meillä koulut alkavat tiistaina, joten huominen menee kouluvaatteiden ja reppujen hiomisessa. Uudet penaalit, kynät ja kumit on jo hankittu, ensi kertaa kolmelle. Lapset jakautuvat kahdelle eri kyläkoululle täksi vuodeksi. Esikoinen ja Keskimmäinen menevät tuttuun kouluunsa. Pikku Ukko lähtee naapuri kouluun eskariin. Vuoden päästä kaikki kolme ovat sitten samassa koulussa. Haikealta kyllä tuntuu lähettää kaikki opin tielle. Yksi aikakausi on loppumassa meidänkin perheessä.

Kukkia viikonlopuksi

Kuvassa on lempi kesäkukkani, kääpiösamettikukka. Muut samettikukat saavat olla puolestani rauhassa. Nuo pienet kukkat, joita on samassa kasvissa lukemattomia, kiehtovat.

Ajattelin tehdä huomisen päivityksen jo tänään. Lähdemme Ukko Kullan kanssa huomenna rippijuhliin. Sen verran kaukana juhlitaan, että startti on aamulla kello viisi:) Kummi kun olen pitää fyysinen olemus olla kirkossa klo.9.30. Juhlimme pari tuntia ja hurautamme takaisin kotiin. Laskeutumisaikamme Keski-Suomeen on noin 20.00. Kova päivä tiedossa mutta mieluinen. Vien kummilapselleni kirkkoristin. Vähän rouheampi malli käy pojalle arkeen ja juhlaan.

Ukko Kulta antoi minulle vähän aikaa sitten vihjeestä mukavan lahjan, nimipäivänä. Manoksen silkkiä ja villaa sisältävä lanka kun oli juuri minun väriseni. Valitettavasti kuvaan ei saa langan kiitoa ja pehmeyttä. Näitä lankoja himoitsen muunkin värisenä Silkkivillasta. Ajattelin tästä sävystä tehdä harmaan talvitakin seuraksi rannekkeet ja pienen kaulurin.

Hyvää viikonloppua kaikille ja auringon paistetta.