tiistai 23. joulukuuta 2008

Hyvää joulua

Olen herännyt joulusatuun. Lumi peittää maan ja puut näyttävät siltä kun joku olisi yön aikana kuorruttanut ne. Minulla on vielä pakettipaja käynnissä, lahjat on saatava kääreisiin. Sytytämme kynttilät ulos ja sisälle, tunnelmaa päivään. Ensi yöksi laitan kinkun uuniin . Huomenaamulla koristelemme kuusen. On ensimmäinen joulu kun Ukko kullan isä ja mummuni eivät ole fyysisesti paikalla. Huomenna käymme haudalla viemässä kynttilän heille. On haikeaa ja kuitenkin hyvä olla.
Pikku Ukko odottaa joulupukkia kovasti. Isompien poikien uho on vaihtunut epäilykseen, josko se joulupukki olisikin totta. Viimeiset koristelut odottavat poikia. Ulkoilmakin houkuttelee lumeen peuhaamaan. Hiljaa se aatto tavoittaa meidät ja rauhoittaa joulun viettoon.
Kiitos teille blogiystäville siitä, että olette kulkeneet vierelläni. Kiitos kommenteista. Kiitos omista blogeistamme, joissa olen piipahtanut vaikka en aina ole jaksanut kirjoittaa. Kiitos asioiden jakamisesta ja välittämisestä. Aina ei tarvitse tietää toisen nimeä tai olla fyysisesti läsnä, joten kiitos ja kumarrus.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järvenranta jäätynyt talvipakkasessa...

Oikein ihanaa joulua kaikille.

lauantai 20. joulukuuta 2008

Nuotion lämpö

Meillä on rintarossi tehdas jatkanut toimintaansa. Hauskinta on ollut keksiä yhdessä nimet koruille. Kuvassa oleva sai nimekseen nuotio. Kummeille ja sukulaisille matkaavat sammal, ruska, jää, pinkki prinsessa ja monet muut. Minun suosikkini on opettajalle mennyt taika yö, tumma liila lanka sekä sinisen ja liilan sävyissä kimaltelevat helmet olivat herkullisen näköisiä.
Joulu kiireet ovat vallanneet talon. Paketteja putkahtelee ympäri taloa. Postiin on viety jo muistamisia kauemmaksi. Tonttuja on huomattu ikkunan takana. Siivoukset on aloitettu ja koristeet kaivettu esiin. Pojat pääsevät joulukirkon jälkeen lomalle ja hillitsemätön miesenergia täyttää talon. Yritän valjastaa tuon energian hyötykäyttöön, patistelemalla pojat illalla piparin leivontaan.
Meille tuli muuten valkoista maahan, näyttääkin joululta.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Postikorttitehdas

Joulukorttien lähettäminen lähestyy. Pientä kauhua tuntien mietin ostokortteja ja aikatauluja jotka kallistavat kohti ostokortteja. Aikani pähkäilin ja mietin. Keskimmäinen ilmoittautui vapaaehtoiseksi avustajaksi ja niin me pykäsimme lauantai iltapäivällä viisikymmentä joulukorttia. Revi,leimaa ja liimaa systeemillä. Eikä tehnyt tiukkaakaan, ainoastaan korttien postiin saaminen ja osoitteiden löytyminen tekee tiukkaa. Kortit on siis tehty näin, kirpparikirjan sivut revittiin vedellä kostutuksen jälkeen kahtia. Sivulle leimattiin mustalla hyvän joulun toivotus ja joulupallot. Sen jälkeen liimattiin palloon valmiit lumihiutaletarrat ja päälle palloon maalattiin siveltimellä valkoista. Geelikynällä vielä laitettiin palloihin nauhat. Viimeiseksi sivun palanen teipattiin kaksipuoleisella teipillä mustaan tai valkoiseen kartonkiin. Nopeaa ja yksinkertaista, varsinkin jos käyttää lapsityövoimaa.

Arkartelu on jatkunut sitten lapsityövoimalla eilenkin. Rose- kukantekolaitteella meillä on kaksi isompaa poikasta tehnyt joululahjoja koko suvun naisille ja opettajille. Jokaista kukkaa tehdessä on mietitty saajan värimaailmaa. Olen ollut ihmeissäni poikien huomiokyvystä, opettajien vaatteiden värit on huomioitu ja se ettei mummu pidä kirkkaista vihreistä vaan "puun väreistä". Kukista tulee rintakoruja, taakse hakaneula ja eteen helmiä sekä nappeja. Laitamme vielä rintakorun kiinni kartonkipalaan, jossa on tekijän ja korun nimi. Niin sitä lapsille tuotekehittelyn alkeita opetetaan.
Huomenna on koulun joulujuhla. Viime vuonna juhla oli upea, jännityksellä odotamme tämän vuoden ohjelmaa. Sen tiedän, että nenäliinat on varattava mukaan. Ohjelma on aina tarjonnut suuria tunteita.


maanantai 8. joulukuuta 2008

Enkeli lentää liihottaa, kaikille onnea toivottaa

Sain ystävältä enkelin. Hän on hyvin taitava luukorujen valmistaja. Häneltä onnistuvat pisanka tekniikka ja nukenvalmistus. Luulen ettei ole sellaista tekniikkaa, jota hän ei taitaisi. Tämä enkeli on saanut ylleen erilaisista kasvikuiduista valmistetun mekon. Vaatteissa on käytetty varmasti nokkosta, raparperiä, vanhoja kirjanlehtiä sekä vanhaa nappia ja paperipään ympärille on kiedottu heinää tai olkea.Kun katseeni osuu enkeliin ajattelen ystävääni. Hänellä on jotain, jonka haluaisin saada, ei kateudesta vaan koska arvostan tuota ominaisuutta. Hän ottaa hetken kerrallaan. Ilot ja surut kuuluvat elämään.
Pojat leipoivat ohjauksessa eilen korvapuusteja. Esikoinen ihmetteli miten leipominen yhdessä voi olla mukavampaa kuin tietokoneella oleminen. Niinpä.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Kierrätystä tämäkin

Yllä oleva koriste on tehty palaneen tuikkukynttilän suojasta. Olen taivuttanut raudoituslangasta ripustuskoukun. Leikkasin tuikkukuppiin pienen loven ja asetin ripustusrautalangan loven kohdalle. Painoin kuppia molemmilta puolilta yhteen. Sen jälkeen litistin kupin, lehden malliseksi, naputtelemalla sitä puuvasaralla. Litistykseen käy vaikka kaulin ym. Tein piikillä pienet reijät keskilinjan molemmille puolille. Lehdykkää voisi koristella esim. neulepuikolla kuvioimalla. Keskireikiin laitoin pienen helmen kuparilangalla, joka on purettu auton käämistä. Jokainen voi koristelun suorittaa miten haluaa. Lehdyköitä voi laittaa pakettikoristeeksi, kuuseen, kynttiläkruunuun ym. mahdollisuuksia on vaikka kuinka. Noita tuikkukynttilän suojia kun tulee tähän aikaa varsin runsaasti.

Sain eilisen hääpäivän kunniaksi varsinaisen vuosisadan vaihteen joulukukan, jouluruusun. Se on aivan ihana kasvi. Tällä hetkellä se vetää voiton kaikista muista perinteisistä joulukukista. Parasta on se, että keväällä voin istuttaa sen puutarhaan.
Tämän päivän lepään. Meillä oli eilen Wanhan aseman joulu- tapahtuma. Onnistui ajankohdasta huolimatta suurenmoisesti. Ihmisiä riitti koko päiväksi ja tunnelma oli asemalla aivan ihana. Ensi viikolla on enää yksi opetus ilta ja loppukokous tapahtumasta, joten työtkin ovat vaihteeksi hallinnassa. Ajatukset kyllä surraavat ylikierroksilla.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Erikoisia eläimiä, ketut ja hirvet

Tulevan itsenäisyyspäivän kunniaksi suomalainen maku, maku melkein jokaisen lapsuudesta. Iso mummun esiliinan taskussa oli pihlajanmarja karkkeja, kettu karkkeja. Sain yhdeltä ryhmältä karamellit ja kynttilän. Hämmästyin mieleen tulvahtavia muistoja, kun avasin karkin ja laitoin sen suuhuni. Tunne oli niin voimakas, että kyyneleet tulivat silmiini. Lapsuuden ilo, turvallisuus ja mummun läheisyys. Mitkä ovat teille ne maut, jotka tuovat lapsuuden lähelle?

Lukijani ovat ihmetelleet sarviani ja tässä selvitystä. Jo varmaan pari vuotta ovat kaikenlaiset sarvet olleet kuuminta sisustusmuotia. On hirven ja poron sekä peuran päitä seinällä, välillä oikeita,välillä kankaisia ja vaikka missä väreissä. On sarvia tapetissa, posliinin koristelussa, kortteissa ja kankaissa. Olen aikani katsellut niitä, osa on viehättänyt, osa suorastaan oksettanut. Nyt olen päätynyt siihen, että turkoosiin taloon tulee sarvet eikä vain sarvet vaan kallo myös. Niin ,että se siitä oksennuksesta, aina pitää mennä vähän yli.


Alunperin oli ajatus siitä, että yhdet sarvet seinälle. Soitettuani naapuriin sain sarvet kallon kanssa. Ensin suunnittelin sahaavani sarvet otsaluun kanssa koristeeksi. Katseltuani tuota hirvitystä, on ajatus kallosta alkanut kiehtoa melkein sarvia enemmän. Joten nyt poraan reijän kallon taakse, viritän rautalangan ja laitan koko komeuden seinälle. Jos turkoosi talo olisi mökkiä suurempi laittaisin riviin kaksi tai kolme kalloa. Inkivääri ja Risulintu, kallot riviin ja nousette trendien huipulle :) Arleena kiitos kannustuksesta. Kuvan valmiista seinän koristelusta saatte kun ehdin ripustuksen toteuttaa. Luontoteemalla ajattelin jatkaa kallon allakin. Alla olevaan kaapin kanteen suunnittelin tuohella tai jäkälillä koristeltua kantta, josta saisi käytännöllisen lasilevyllä. Kuten huomaatte aivot kyllä toimii hivenen liiankin liukkaasti mutta toteutus ontuu. Vihjeitä sarvien käyttöön muuten kuin koristeena löytyy kirjastosta, kaiverrettu luu ja sarvi on kaunis korumateriaali. Pentik käyttää sarvenpäitä kynttiläkruunujen koristeina. Olenpa nähnyt katkaissuista sarvenpäistä tehtyja kynttelikkojä pöydillä ja katossa mobilena. Kierrätystä tämäkin.
Ihanaa itsenäisyyspäivän viikonloppua kaikille. Kallot seinille.


torstai 4. joulukuuta 2008

Pimeyttä ja loskaa

Kirjoitin äsken tekstin, jonka onnistuin hävittämään jonnekin, älkää kysykö miten. Tapahtuma kuvaa hyvin tätä päivää. Maalattuja laseja en todellakaan uskalla laittaa polttoon. Ainakin pitää pitää pieni paussi ennen kuin uunin päälle laittaa.
Otsikko kertoo päivän säästä kaiken. Olen päättänyt, etten anna pimeyden vaikuttaa mielentilaan mutta kun harmaa leijuu ympäri talon nurkkia ja painuu otsalohkon taakse, niin on vaikea olla iloisella mielellä.
Vaikka mitäpä minä valitan ? Ukko kulta armahti ja käy kaupassa sekä tulee pitserian kautta kotiin. Esikoinen tyhjensi tiskikoneen. Tänään myös maailmankuva muuttui musta punaisesta vihreäksi, sain uudet silmälasit. Tämän kaiken hyvän lisäksi minulla on jotain mitä monella ei ole, kylppärin lattialla hirven kallo sarvineen. Tässä kyseisessä trendissä olen kyllä hivenen jälkijunassa mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Lahjontaa

Pitelen syyslukauden viimeisiä opetustunteja ja lahjonta on kiihkeimmillään. Ihanan vanhan ajan kukka, joulukaktus tuli taloon eilen. Ilahduin kukasta, koska se tuo muistoja mieleen. Oman ensimmäisen kodin sekä mummun ison kasvin. Kynttilöitäkin kannoin kotiin, niitä on kiva polttaa ja miettiä lahjan antajia.

Mitä kaikkea taitavat kädet saavat aikaa. Kahvipussi ei ehkä ole kaikista mediaseksikkäin tuote mutta kun asioita katsoo useammalta kantilta, niin johan tämäkin asia innostaa. Löysin myyjäisistä punotun pannunalusen. Ei, en tarvitse pannun alusia, omani ovat sitä paitsi puisia ja huovasta valmistettuja, mutta.. Minulle tuli itämaisuus mieleen väreistä ja muodosta. Tähtenä ikkunassa tai seinällä, miksi ei ? Vakavasti puhuen työ on tehty huolellisesti, kierrätysmateriaalista sekä vanhaa punontataitoa on siirretty uuteen tuotteeseen. Mediaseksikkyyttä saisi lisää punomalla työn vaikka kierrätyspressun suikaleesta tai vanhasta sadetakista, mahdollisuuksia on vaikka kuinka. Itse pidin noista kahvipusseistakin, punoja oli miettinyt värit kohdalleen. Saa nähdä päätyykö alunen tähdeksi kuuseen, seinälle vai ikkunaan.




maanantai 1. joulukuuta 2008

Maanantain viiraus

Jos eilen otin rennosti, niin tänään on sitten vauhtia piisannut ja vaarallisia tilanteita. Siitä kun silmäni aukaisin en ole ehtinyt juurikaan henkäistä. Nyt käväisin koneella, kahvikuppi vieressä ja laittelen hieman viestiä, ennenkuin jatkan matkaa. Ensi lauantaina on Wanhan aseman joulu, jota olen järjestämässä. Viime hetken varmistuksia tuon tiimoilta riittää. Tällä viikolla on myös kansalaisopiston viimeinen viikko ennen lomaa. Minun pitäisi myös tehdä tuntisuunnitelmat muutamaan uuteen kurssiin keväälle, suunnitelmat tulisi palauttaa mahdollisimman pian. Esikoisen korva alkoi oireilla yöllä, joten lääkäriin lähtö on kohta ajankohtainen. Hienosti alkanut viikko, onneksi haahuilin varastoon eilen.