Olen himoinnut jo kauan
Dysonin pölyimuria, niin
imuria. Minua on kiehtonut laitteen
futuraristinen ulkonäkö, muuten koko
vekotin ei
ole heilauttanut. Koiran tulo sai Ukko Kullan tekemään
pölyimuri vertailuja. Hän päätyi netin ihmeellisen maailman välityksellä ja
kaiken kattavan imurivertailun jälkeen
Dysoniin, jee. Tulin yhtenä iltana töistä ja huomasin perheemme kasvaneen
avaruusoliolla.
Dyson oli
parkkeerattu takan eteen
olohuoneeseen, paraati paikalle. Parasta tuossa ihme
vekottimessa on se, ettei minun
tarvitse siihen juuri koskea. Talouden
miespuoliset käyvät
imuritaisteluita siitä kenen vuoro on siivota.
Vaniljakynttilät aiheuttavat riippuvuutta. Pelkän tuoksun vuoksi olen asettanut kirjahyllyyn
kynttilöitä vanhaan
lipastonlaatikkoon. Laatikko on aseteltu nenän korkeudelle, lukiessani tai
neuloessa tuoksu leijaa ympärillä. En oikein ymmärrä juuri tuon tuoksun ihanuutta, koska muuten en
tuoksuista juuri välitä.
Utunan langat ovat ihania. Viimeksi
Silkkivillassa käydessäni mukaan tarttui silkkiä ja villaa sisältävä lanka sekä
kätevät silikonitupet bambupuikkoihin.
Sukkapuikoista saa kätevästi
tasoneuleeseen puikot.
Tekeleestä on tulossa vain kaulaliina. Etsin siihen vielä
puunapit, kiinnitys tapahtuu niillä ja kaulaliina on aika lyhyt.
2 kommenttia:
Minäkin tykkään juuri vaniljatuoksusta ja tuoksuttelen sitä myös huuhteluaineessa:) Koiravauvalla on kaikki kujeet mitä immeisilläkin mutta onneksi pikatahtia - vuoden ikäisinä ovatten jo lähes aikuisia;)
Meillä on todella piikkihampainen versio, onneksi muutkin ovat lohduttaneet puremisen loppuvan joskus:) Ike on aivan ihana pehmoinen ja lutunen silloin kun se ei yritä syödä kaikkia.
Lähetä kommentti