Onnistuin löytämään Klaus Haapaniemen suunnitteleman purkin. Purkki on suunniteltu Juhlamokka kahvin juhlavuoden kunniaksi 2008. Metallipurkit ovat heikkouteni, uudet ja vanhat.
Ulkona on täydellinen ilma. Pakkasta pari astetta ja aurinko pilkahtelee välillä. Aamulenkin lisäksi lähden hetken päästä luistinradalle Pikku ukon kanssa, isot veljet menivät edellä. Illalla onkin odotettavissa happimyrkytys, oireina unisuutta ja lötköilyä. Onneksi lääke on sauna, iltapala ja sänky tai sohvan nurkka.
Eilinen jätti hyvänmielen. Oli mukava huomata miten samanlaisia ja silti erilaisia me munaklubilaiset olemme. Kaikki kanaset. Puheensorina täytti tilan ja uusia kujeita suunniteltiin, kevään päivämääriä lyötiin lukkoon ja uusia malleja vertailtiin. Kuun valossa ajelin kotiin miettien ystävyyttä.
Ihmettelin ottamiani kuvia. Miksei kameralla tule tarkkoja kuvia vaan vähän suttuisia ja sumeita. Selvisi sitten sekin, kun käänsin kameran ja tutkin linssiä. Veikkaan Pikku ukon nuollaisseen linssiä. Ruskea töhnä näytti suklaalta ja toivottavasti oli sitä.... Ukko kulta saa huoltaa huomenna koko vekottimen, kuvien pitää parantua.
Uusien tuulien puhaltaminen on jatkunut. Näytin aamupalalla aarteita, eilen ystävältä saatuja kananmunia, Ukko kullalle ja pojille. Ihailimme eri kokoisia ja eri ruskean sävyisiä uusia munia. Pojat kysyivät etteikö meillä voisi olla omia kanoja, onhan meillä tilaa ulkona ja liiteri- saunarakennus. Innostuin hurjasti, omat munat maalaukseen, jee. Ukko kultakin piirsi pohjapiirrustuksen niiltä sijoiltaan kanalalle. Nyt konsultoimme ystävääni, miten kanalle hyvä koti. Projekti koko perheelle. Minusta tuntuu, että tuo kanala ajatus on ollut vain ajan kysymys. Täällä maalla kun tuntuu joka toisella olevan muutama kana. Totuus kuitenkin on se, että olen esitellyt lampaita ja vuohia ym. Ukko kullalle ja puhunut niiden olevan kivoja eläimiä sekä hyödyllisiä. Hän on kauhuissaan miettinyt sitä kuinka hoito sitoo ja tilaa. Kanat kai tuntuivat maalaispojasta kaikkein helpommalta vaihtoehdolta, siinä syy niin nopeaan suostumiseen. Minun kai pitää tunnustaa tuo, heti kun kanala on valmis...
Onnistuin löytämään Klaus Haapaniemen suunnitteleman purkin. Purkki on suunniteltu Juhlamokka kahvin juhlavuoden kunniaksi 2008. Metallipurkit ovat heikkouteni, uudet ja vanhat. 
Ulkona on täydellinen ilma. Pakkasta pari astetta ja aurinko pilkahtelee välillä. Aamulenkin lisäksi lähden hetken päästä luistinradalle Pikku ukon kanssa, isot veljet menivät edellä. Illalla onkin odotettavissa happimyrkytys, oireina unisuutta ja lötköilyä. Onneksi lääke on sauna, iltapala ja sänky tai sohvan nurkka. Eilinen jätti hyvänmielen. Oli mukava huomata miten samanlaisia ja silti erilaisia me munaklubilaiset olemme. Kaikki kanaset. Puheensorina täytti tilan ja uusia kujeita suunniteltiin, kevään päivämääriä lyötiin lukkoon ja uusia malleja vertailtiin. Kuun valossa ajelin kotiin miettien ystävyyttä. Ihmettelin ottamiani kuvia. Miksei kameralla tule tarkkoja kuvia vaan vähän suttuisia ja sumeita. Selvisi sitten sekin, kun käänsin kameran ja tutkin linssiä. Veikkaan Pikku ukon nuollaisseen linssiä. Ruskea töhnä näytti suklaalta ja toivottavasti oli sitä.... Ukko kulta saa huoltaa huomenna koko vekottimen, kuvien pitää parantua. Uusien tuulien puhaltaminen on jatkunut. Näytin aamupalalla aarteita, eilen ystävältä saatuja kananmunia, Ukko kullalle ja pojille. Ihailimme eri kokoisia ja eri ruskean sävyisiä uusia munia. Pojat kysyivät etteikö meillä voisi olla omia kanoja, onhan meillä tilaa ulkona ja liiteri- saunarakennus. Innostuin hurjasti, omat munat maalaukseen, jee. Ukko kultakin piirsi pohjapiirrustuksen niiltä sijoiltaan kanalalle. Nyt konsultoimme ystävääni, miten kanalle hyvä koti. Projekti koko perheelle. Minusta tuntuu, että tuo kanala ajatus on ollut vain ajan kysymys. Täällä maalla kun tuntuu joka toisella olevan muutama kana. Totuus kuitenkin on se, että olen esitellyt lampaita ja vuohia ym. Ukko kullalle ja puhunut niiden olevan kivoja eläimiä sekä hyödyllisiä. Hän on kauhuissaan miettinyt sitä kuinka hoito sitoo ja tilaa. Kanat kai tuntuivat maalaispojasta kaikkein helpommalta vaihtoehdolta, siinä syy niin nopeaan suostumiseen. Minun kai pitää tunnustaa tuo, heti kun kanala on valmis...
9 kommenttia:
Jos minulla olisi maatalo, ottaisin heti muutaman kanan. Pojalla ja miniällä oli kanoja ja ne oli niin suloisia ja persoonallisia otuksia..
Minäkin tunnustan heikkouteni: peltipurkit. Voisin ostella niitä kirppareilla kulkiessani tuosta vaan. Ei purkkeja vielä kovin paljoa ole, mutta odotan, että minulla on joskus iso talo, jonka jonkun kaapin päälle saan purkkikokoelmani.
Kanat on tosi mukavia. Eivätkä tarvitse paljon hoitamista, vettä ja ruokaa ja lämmintä. Pari munintapesää ja kukko, sillä pärjää ;). Meillä on ollut kanoja jo viitisen vuotta - tällä hetkellä 14 nokkivaa - ja pois en antais niitä. Mimmi
moi,
oliko käymäsi lamppulasihelmikurssi käynnin arvoinen? onko sulla jo ammattilaisen näkemyksiä mitä sellaisella kurssilla kannattaisi ottaa huomioon,
terveisin iiriksen äiti
Krisse, kuulostaa kivalta. Ystävilläni on kanoja ja sieltä onneksi saa tietoa lisää.
Liina, Käytän purkkejani kuivatavaran säilytyksessä. Itselläni on uusia ja vanhoja kahvipurkkeja. Ukko kulta on sitä mieltä, että jos jonkin tuotteen kylkiäisinä on purkki niin ostan mitä vain:)
Mimmi tuo kommenttisi rohkaisee tosissaan kokeilemaan. Meillä on tilaa kanoille ja omat munat houkuttaa.
Hanna-Leena mene ihmeessä lamppuhelmikurssille. Maikki on tosi hyvä opettaja. Saat tietoa ja alkuinnostuksen. Noilla tiedoilla voit sitten miettiä vaikka itsenäistä lamppuhelmien valmistusta. Ehdottomasti käymisen arvoinen kurssi. Vihjeenä voisin sanoa, mieti valmiiksi värimaailmaa josta pidät ja pysy samoissa lasipuikossa niin saat yhtenäiset helmet joista voit valmistaa vaikka kaulakorun heti. Hurjan hauskaa kurssia.
Eksyinpä Hirvaskankaan Spektrin Sillavilla-liikkeeseen, ja täytyy sanoa että ( ilmeisimminkin sinun maalaamasi) seinäkuvat olivat aivan ihania !
Hei,
törmäsin blogiisi sattumalta (oikeastaan etsin sua Facebookista). Hienoja kuvia & tuttuja maisemia, :)Mukavaa talven jatkoa koko perheelle ja kahvitellaanhan taas! t. Punaisen talon emäntä
taitaa kanalan teko olla meneillään kun on nääin hiljaista täällä :-=)
Kiitos arvasit oikein maalaus on minun.
Hei punaisen talon emäntä elän virtuaalimaailmassa vain blogissa. Kiva että löysit meidät, tosin onneksi ollaan huutoetäisyydellä. Ikellä on blogi myös mutta tule ihmeessä katsomaan livenä meitä.
Kanala on harkinnassa, sauna tulossa ja Ike tuli jo:)
Lähetä kommentti