maanantai 19. heinäkuuta 2010

Varjon alla

Lämpö on siedettävää, silti tuntuu kuin hiipisin varjosta toiseen. Liikkuisin metsästäen tuulen virettä.
Arki soljuu eteenpäin. Poikasten lomaa on jäljellä muutama viikko. Ukko Kullan loma lähestyy. Itse suhaan taas vapaan ja työn välillä niin ettei rajaa ole. Tämän viikon vievät ilmaiset toripäivät. Lauantaina suuntaan työnäytöstä pitämään. Minun pitäisi suunnitella syksyksi myyntipisteen hyllyjä ja tuotevalikoimaa. Ihanat uudet puuleimasimet odottelevat pääsyä kuvioimaan kangasta ja paperia.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Taikaa

Puun partaa. Vanhoja vartijoita. Nähneet paljon, ohikulkijoiden tunteet, elämän kirjon. Seuraavat tulevaa, säilyttävät menneen salaisuudet.

Saniaisten seassa kahlaaminen puhdistaa. Valo, joka siivilöityy kortteen läpi, ohjaa eteenpäin.


Puitten takaa näkyy taivas. Rungot ohittaen löydän sen. Nilkkojani hipaisevat kasvit eivät sido. Jalkani alla pehmeä sammal. Se työntää eteenpäin joustaen askeleeni alla.


keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Henkeen ottaa

Helle hengästyttää. Kykenen istumaan tuulettimen alla ja juomaan sitruuna soodaa. Ajatus sentään kulkee vaikka hitaanlaisesti. Odotan sadetta, joka saisi pölyn laskeutumaan.
Talon järjestyksen pitäisi muuttua mutta olen vasta puolessa välissä. Helle pysäytti minut kokonaan. Kun saan tavarat paikoilleen on pihan vuoro. Olemme Ukko Kullan kanssa aikatauluttaneet elokuun, saadaksemme vuosien urakan päätökseen. Heinäseipäitä petsataan mustiksi. Aitaa syntyy ja kasvitukia valmistuu. Pihassa on valmiina multakasa ja lähellä sorakasa. Tiedän homman vievän koko elokuun mutta olen onnellinen ajatuksesta. Saan vihdoinkin ympäristöni sellaiseen kuntoon, että voin katsella tyytyväisyyttä tuntien sitä. Näen muutakin kuin tekemättömiä töitä. Odotan pihani sisustamista. Keittiöpuutarhaa, tilan rajaamista, himmeleitä ja kattokruunuja. Ehkäpä omenapuun alle jotain mukavaa.
Syksyn suunnitelmia tehdään jo täysillä. Joulun tapahtumia sekä ensi vuoden helmikuun käsityö- ja sisustuspäiviä. Pohditaan ensi kesän musiikkitapahtumien yhteyteen käsityöläisten markkinoita. Aikataulu on aina vähintään puoli vuotta eteenpäin. Onkohan se ihan normaalia? Millaista olisi elää vain tässä hetkessä ilman kalenterin orjuutta? Päivä tai kaksi onnnistuu mutta miten olisi kuukausi tai vuosi? Alan ymmärtää välivuotta haikailevia.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kesän viemää

Olen kulkenut aikataulutta, vaeltanut pellolla. Varonut ahomansikan raakileita. Lämpö on hellinyt minua ja lapsia. Ukko Kulta ei niin lämmöstä perusta. Uudet ajatukset ja suunnitelmat ovat nupulla. Ajan kanssa näkee mitä niistä suoriutuu. Näyttely lähestyy. Innostus kasvaa. Iltatori vakiintuu. Väki kuuntelee metsäkukkia ja kiertelee katselemassa ympärilleen. Letun tuoksu on vastustamaton. Ystävät ovat piipahtaneet. On ollut hiljaista. Olen nauttinut elämästä.

Olenko juurtunut tänne? Olisiko muualla parempi? Jotain suurta liikkuu mielessäni. Olenko minä oma itseni jossain toisessa maisemassa? Olenko löytänyt itseni täältä? Ehkäpä vain helle sekoittaa päätäni?Saatan tyyntyä kun istun tuulettimen alle ja juon lasillisen kylmää juomaa. Kaikki muutos ei ole hyvästä tai tarpeellista.


lauantai 5. kesäkuuta 2010

Ennustus uusiksi

Nyt on kaikki laulut laulettu tältä keväältä koulussa. Keskimmäinen ja Esikoinen kurvasivat kirkon kautta kesälaitumille, todistusten kera. Olen oikein ylpeä poikien panostuksesta koulutyöhön. Laitoin kehumisen jälkeen todistukset kaappiin ja siellä ne saavat kesän olla. Nyt on loma.
Eilen hirvittelin pienimmän energia määrää ja ennustin vaikeuksia. Olin väärässä. Aamulla selvisi, että Pikku Ukko oli kehittänyt kuumeen ja ensimmäisenä tekonaan, ylös nousun jälkeen, oksensi reippaasti. Alkoi todella loma. Tällä hetkellä seurataan jokaisen perheenjäsenen liikettä, jotta huomattaisiin paha olo ajoissa. Ihanaa.
Itse pitäisi valjastaa kaikki mahdollinen energia työhön. Näyttelyhommat vaatisivat vielä yhden ikkunan koristeen. Olisiko se teemaan sopiva lintuaihe mutta värillisenä versiona. Mustaa, valkoista ja harmaata kun jo on. Alkuviikon maalaan lasia. Käyn hakemassa posliinilastin ja viemässä tavaraa. Minulla on ensi viikonlopulla kahden päivän koulutus, jonne lähden odottavalla mielellä. Kyseessä on tilasomistus. Erittäin tärkeä juttu, jotta saa messuilla ym. tavarat kohdilleen. Olen ollut tosi iloinen syksyn, talven ja kevään aikana kaymistäni koulutuksista. Ne ovat antaneet uutta potkua töihin. Olen kokeillut uusia inspiroivia tekniikoita. Erillaiset näyttelyyn liittyvät asiat ovat auenneet uudella tavalla, kokonaisvaltaisemmin. Omaan työhön ja markkinointiin on tullut selkeyttä. On tullut sellainen oli, että kyllä se tästä.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Viimeisiä koulupäiviä

Koko viikko on ollut ruusujuhlaa, kevätjuhlaa, päätöskirkkoa ja valmisteluja. Olen istunut monessa penkissä ja itkenyt milloin isoksi kasvaneita lapsia, suvivirttä tai eskarilasten ystävän laulua. Nämä hetket ovat olleet kalliita. Olen kerännyt hyviä muistoja, jotta jaksaisin sitten niitä vääjäämättä tulevia huonoja hetkiä. Eskarilainen vei opelle ja avustajille maalatut pellavapussukat, joissa on saippuaa. Pussit maalasin kangasväreillä ja käytin ääriviivasivellintä. Kuvio syntyi vapaalla kädellä. Suosin kulutettavia lahjoja koska olen auttanut muutossa enoani, hän oli opettaja. 215 eri pari kynttilänjalkaa kertoi paljon 40 vuoden urasta.
Huomenna on vielä yksi kirkko ja sitten kesälaitumille. Pikku Ukolla on paljon energiaa ja jo nyt on selvitetty pari nujakkaa veljesten välillä. Luulen ettei loma merkitse meillä lepoa ja rauhaa.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Pieninä palasina maailmalla

Mitä onni on. Onko se rahaa, tavaraa, valtaa, julkisuutta. Onko se saavutettavissa muiden ihmisten kustannuksella. Millä onnea mitataan.
Raha tuskin onnea tuo. Se voi helpottaa elämää mutta tuskin se yksin riittää. Valta tuo yksinäisyyttä, juonittelua, loukkauksia. Joudut tallomaan monta ystävääsi maan rakoon säilyttääksesi valtasi. Julkisuus, onko onnea se, että ihmiset luulevat tietävänsä kuka olet? Mitä sinun pitää piilottaa?
Riittääkö terveys, läheisien terveys, tietty määrä hyvinvointia. Onko siinä kaikki?
Se, ettei mikään ole suuresti vinossa, jos ei nyt niin valtavan hienostikaan. Hiljaisuus. Kahvikuppi kädessä portailla istuminen. Ystävät. Tekstiviestin "pusi pusi" kahdentoista aviovuoden jälkeen. Toisen lämmin iho. Lapsen halaus. Äitienpäiväkortin teksti" maaiilman parhaalle äitille". Onnistunut esine. IC:n sininen savu ja ruputus. Vaalenpunainen kieli karvaturrissa. Selällään rapsutusta kerjäävä koira. Kaikki onnen jyväsiä.