Väsynyt vauvan hoidosta

Pieni käärö tarvitsee paljon huomiota, olipa se ihmisen lapsi tai karvakorva. Pojat ovat olleet esimerkillisen vastuuta ottavia eläimen kanssa. Olen todella ylpeä, olen myös tosi väsynyt. Aamut alkavat viimeistään kuudelta sekä karvaisten ja ihmislasten välissä täytyy olla hienotunteinen ja nopea. Väsymys tosin on tervettä, ei uupumusta.

Olen tehnyt tuntisuunnitelmia ensi vuoden kursseihin. Posliininmaalauksen lisäksi olisi luvassa aurinkovärjäystä, neuleen käyttöä huovutuksessa, askartelu luonnonmateriaaleilla sekä kierrätä-tuunaa-sisusta kurssi. Eri asia on se miten nuo toteutuvat mutta tarjottu on. Opetuksia on vielä kolmisen viikkoa, sen jälkeen myyntinäyttelyyn valmistautuminen ja kesällä pari tapahtumaa. Joudun huhtikuussa tyhjentämään työhuoneeni, taas. Joka keväinen muutto tuntuu tulleen rutiiniksi, rasittavaksi sellaiseksi. Pääsiäisen aika tuo tullessaan pisanka kiireet. Näyttelyt on rakennettu, ensi lauantaina on myyntitapahtuma ja yhden viikon olemme ortodoksikirkolla myyntinäyttelyssä.

Taistelu pölyimurista

Olen himoinnut jo kauan Dysonin pölyimuria, niin imuria. Minua on kiehtonut laitteen futuraristinen ulkonäkö, muuten koko vekotin ei ole heilauttanut. Koiran tulo sai Ukko Kullan tekemään pölyimuri vertailuja. Hän päätyi netin ihmeellisen maailman välityksellä ja kaiken kattavan imurivertailun jälkeen Dysoniin, jee. Tulin yhtenä iltana töistä ja huomasin perheemme kasvaneen avaruusoliolla. Dyson oli parkkeerattu takan eteen olohuoneeseen, paraati paikalle. Parasta tuossa ihme vekottimessa on se, ettei minun tarvitse siihen juuri koskea. Talouden miespuoliset käyvät imuritaisteluita siitä kenen vuoro on siivota.

Vaniljakynttilät aiheuttavat riippuvuutta. Pelkän tuoksun vuoksi olen asettanut kirjahyllyyn kynttilöitä vanhaan lipastonlaatikkoon. Laatikko on aseteltu nenän korkeudelle, lukiessani tai neuloessa tuoksu leijaa ympärillä. En oikein ymmärrä juuri tuon tuoksun ihanuutta, koska muuten en tuoksuista juuri välitä.

Utunan langat ovat ihania. Viimeksi Silkkivillassa käydessäni mukaan tarttui silkkiä ja villaa sisältävä lanka sekä kätevät silikonitupet bambupuikkoihin. Sukkapuikoista saa kätevästi tasoneuleeseen puikot. Tekeleestä on tulossa vain kaulaliina. Etsin siihen vielä puunapit, kiinnitys tapahtuu niillä ja kaulaliina on aika lyhyt.

Kanojen lisäksi petoeläin ja terävät hampaat

Meillä asuu portugeesi Ike. Ike tuli eilen kotiin. Pienet pennun hampaat ovat kokeilleet kaikkea ja aina ilkeä ihminen antaa lelun tilalle, kurjaa. Emännällä taas oli kurjaa viiden aikaan aamulla. Pakkastakin oli niin paljon, että hytisivät koira ja ihminen aamupissillä. Enää en voi katsella säälivästi pakkasessa koiriaan kuljettavia ihmisiä. Meillä kun asuu viisi sellaista raukkaa:)

Kanoja kanalle

Onnistuin löytämään Klaus Haapaniemen suunnitteleman purkin. Purkki on suunniteltu Juhlamokka kahvin juhlavuoden kunniaksi 2008. Metallipurkit ovat heikkouteni, uudet ja vanhat.

Ulkona on täydellinen ilma. Pakkasta pari astetta ja aurinko pilkahtelee välillä. Aamulenkin lisäksi lähden hetken päästä luistinradalle Pikku ukon kanssa, isot veljet menivät edellä. Illalla onkin odotettavissa happimyrkytys, oireina unisuutta ja lötköilyä. Onneksi lääke on sauna, iltapala ja sänky tai sohvan nurkka.

Eilinen jätti hyvänmielen. Oli mukava huomata miten samanlaisia ja silti erilaisia me munaklubilaiset olemme. Kaikki kanaset. Puheensorina täytti tilan ja uusia kujeita suunniteltiin, kevään päivämääriä lyötiin lukkoon ja uusia malleja vertailtiin. Kuun valossa ajelin kotiin miettien ystävyyttä.

Ihmettelin ottamiani kuvia. Miksei kameralla tule tarkkoja kuvia vaan vähän suttuisia ja sumeita. Selvisi sitten sekin, kun käänsin kameran ja tutkin linssiä. Veikkaan Pikku ukon nuollaisseen linssiä. Ruskea töhnä näytti suklaalta ja toivottavasti oli sitä.... Ukko kulta saa huoltaa huomenna koko vekottimen, kuvien pitää parantua.

Uusien tuulien puhaltaminen on jatkunut. Näytin aamupalalla aarteita, eilen ystävältä saatuja kananmunia, Ukko kullalle ja pojille. Ihailimme eri kokoisia ja eri ruskean sävyisiä uusia munia. Pojat kysyivät etteikö meillä voisi olla omia kanoja, onhan meillä tilaa ulkona ja liiteri- saunarakennus. Innostuin hurjasti, omat munat maalaukseen, jee. Ukko kultakin piirsi pohjapiirrustuksen niiltä sijoiltaan kanalalle. Nyt konsultoimme ystävääni, miten kanalle hyvä koti. Projekti koko perheelle. Minusta tuntuu, että tuo kanala ajatus on ollut vain ajan kysymys. Täällä maalla kun tuntuu joka toisella olevan muutama kana. Totuus kuitenkin on se, että olen esitellyt lampaita ja vuohia ym. Ukko kullalle ja puhunut niiden olevan kivoja eläimiä sekä hyödyllisiä. Hän on kauhuissaan miettinyt sitä kuinka hoito sitoo ja tilaa. Kanat kai tuntuivat maalaispojasta kaikkein helpommalta vaihtoehdolta, siinä syy niin nopeaan suostumiseen. Minun kai pitää tunnustaa tuo, heti kun kanala on valmis...

Kananen viisikymppinen

Tänään on suorastaan namunen perjantai. Kävin aamupäivällä hakemassa ensi viikon posliininmaalausryhmään tavarat, joku homma on hanskassa. Kaupasta hain poikasten karkkipäivän karkit. Mukavia koristeita kulhossa, namuset väreissä. Veikkaukseni kyllä on, että puolituntia ja kulhossa ei ole mitään.

Illalla on munaklubin kokous, ensimmäinen tänä vuonna. Yksi kanasemme on ylittänyt viiden kympin rajapyykin joulun aikaan, joten juhlimme. Minä hankin lapsenvahdin, Ukko kulta kun on töissä. Yksi kana laittaa perheen autolla Tampereelle ja menee itse illalla junalla perässä. Siinäpä on todisteita tapaamisen tärkeydestä. Lahjat on hankittu, piirakat leivottu.

Vuosia juhliva kanamme on hyvä ystävä, lämmin läheinen ja upea kana. Hän matkailee, tutkii uutta ja etsii haasteita. Hän on taitava käsistään. Kirjonta, korut ja munien koristelu sujuvat kuin tanssi. Hän opiskelee lisää, harrastaa kuvataiteita ja käy töissä. Kerrassaan mahtava kananen.

Lauhtuva ilma ei ole vielä tiputtanut lumia puista. Maisema on pysynyt sadunomaisena. Olen ottanut irti kaiken tästä mahtavasta säästä. Huomenna aamulla teen piiiitkän aamulenkin.

Oikein lumista ja mukavaa viikonloppua.

Pitäisi ja pitäisi

Joulun jälkeen meillä on tälläisiä kasoja vähän siellä sun täällä. Tuntuvat sikiävän aivan huomaamatta. Esiintymiä on sekä puhtaana ja likaisena. Esiintymien korkeus ja kokokin vaihtelevat, riippuen mihin kasa on tuettu.

Jostain syystä kaikki muu tuntuu kiinnostavan paljon enemmän. Esimerkiksi maalaaminen.

Kutominen paperinarusta. Syöminen. Rintarossien teko. Kynttilälyhtyjen tuunaus. Sisuslehtien ja -kirjojen lukeminen, lukeminen yleensäkin. Bloggaaminen.

Niitiksi kaiken päälle, ulkona on mitä ihanin auringon paiste. Lumi kimaltelee. Yksinäisen ketun tassujen jälkijono katoaa pellolle, taidan mennä perässä, ties mitä löydän. Sisälle ei voi kuitenkaan jäädä, kaiken pimeyden jälkeen tarvitsen valoa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Loppiainen meni ja nyt on virallisesti joulu ohi. Olen joulun sekä uuden vuoden pyhät levännyt ja nukkunut. Väsymystä on peitottu oikein urakalla. Ensi viikolla alkaa taas työelämä, siihen asti venyn vielä. Vieraita on tulossa parina päivänä, joten sosiaalinen elämäkin tulee hoidettua. Olen tietoisesti kerännyt ideoita tuotteista ja pyöritellyt niitä päässäni. Voisinko laittaa stopin vanhalle ja kuoriutua uutena tähän vuoteen. Yritän ainakin.

Ulkona, ennen joulua tullut lumipeite on vahvistunut ja meillä on oikea talvi. Eilen kun ajelin pyryssä ja tuiskussa, mietin miten ihanaa on, kun on kunnon talvi. Mielummin kinokset ja 18 astetta pakkasta kuin loska ja pimeys. Olihan eksotiikka puolikin järjestyksessä, kun loppumatkasta tie katosi ja suunnistin auraustolppien perusteella kotiin. Pienellä vauhdilla kotikin löytyi, enkä tarvinnut traktoria apuun tällä kertaa.

Oikein ihanaa uuden vuoden alkua teille kaikille, vaikka tällä tavalla hivenen myöhässä. Kuten jo otsikossa totesin, uusi vuosi ja uudet kujeet Turkoosissakin talossa.